Valjaissa 3/2019: Opashauvan ja vauvan elämää 3

OPASHAUVAN JA VAUVAN ELÄMÄÄ 3

Juttusarjani otsikko kaipaisi päivityksen. Taimi on täyttänyt vuoden, oppinut kävelemään ja muuttunut hidasliikkeisestä vauvakääryleestä maailmaa yksivuotiaan pohjattomalla uteliaisuudella tutkivaksi taaperoksi. Mitä hurjemmaksi käyvät Taimin seikkailut, sitä kärsivällisemmäksi näyttää käyvän opas Heni, jota nykyään leikkisästi kutsunkin isosiskoksi.

Taimin suosikkikepposiin kuuluu koirasiskon vesikupin kumoaminen. Tästä johtuen vettä ei voi olla tarjolla enää jatkuvasti, vaan Heni on oppinut tyydyttämään janonsa valvottuina juottohetkinä pitkin päivää. Myös koiran ruokailut täytyy  ajoittaa siten, ettei taapero pääse häiriköimään murkinointia. Taimi kehittää myös tehokkaasti vastustuskykyään kanniskelemalla suussaan Henin leluja kuin mikäkin noutaja. Heni on osoittanut lojaaliutensa siinäkin, että antaa Taimin leikkiä leluillaan, vaikka ei itse saa koskea pikkusiskon nallukoihin.

Taimista on myös sukeutunut suvereeni opaskoiran valjastaja. Aamurutiineihin kuuluu, että minun ja Henin tehdessä lähtöä aamulenkille tai töihin, Taimi kipaisee salamana eteiseen, kaivaa valjaat kaapista ja alkaa hääräillä valjastusassistenttina. Erityisen kiinnostava on tietenkin valjaiden sanka, jota taapero sommittelee milloin itselleen, milloin Henin kaulalle.  Kun valjaat on, usein äidin hienoisella avustuksella, saatu koiran päälle kutakuinkin oikeinpäin, Taimi tarttuu määrätietoisesti sankaan ja kiskaisee. Odotan sitä hetkeä, kun kuulen lapseni  suusta käskyn ”Veto mars!”.

Kiitos lukijoilleni matkalla mukana kulkemisesta opas Henin ja pikku Taimin seikkailuissa!

Teksti: Hannele Juutinen