Valjaissa 3/2019: Vuoden kolumnisti

HAUDI TAAS, kaverit

Vuoden kolumnisti

MUSKA JA SEN EMÄNTÄ 3

Se on Muska täältä joulurauhanjulistuskaupungista taas. Loppusyksyn kiireet ovat parhaimmillaan, kun tätä kirjoitellaan. Tuo emäntä tekee niitä tylsiä käsityöjuttuja, ja nyt niitä tuotteita tehdään kovalla tohinalla. Ja jottei tekeminen loppuisi, on emäntä vielä ahnehtinut itselleen joitain opintojakin suoritettavaksi. Joudun sitä tuon tuostakin opastamaan Helsinkistadiin ja takaisin. Ne ovat pitkiä päiviä tällaiselle prinsessalle, ja seuraavana päivänä mielelläni otankin pitkiä kauneusunia omassa päiväsängyssäni. Palvelusväkeni on nimittäin hommannut minulle kaikessa viisaudessaan kunnon sängyn makuuhuoneeseen ja lisäksi pehmoisen päiväsängyn olohuoneeseen, johon on ihana käydä kippuralle. Päiväsängyltä on myös hyvä yleisnäkymä kodin tapahtumiin, vaikka täytyy sitä silti välillä tulla ihan emännän viereen vähän seurustelemaan tai makoilemaan.

Aikaisemmin tänä vuonna varmaan teille kerroin siitä, että emäntä tekee niitä nahkatuotteita. Mutta lokakuun kurssilla oltiinkin niin mielenkiintoisen asian äärellä, ettei minun nenäni meinannut millään pysyä poissa touhuista. Nimittäin emäntä opetteli yhden semmoisen mukavan Annikan johdolla parkitsemaan kalan nahkoja. Ja voi pojat ja tytöt, kun oli mielenkiintoisia hajuja! Itse asiassa valmis, pehmitetty ja kasviparkittu kalannahka on edelleen syytä pitää minulta piilossa, kyllä se vaan tuoksuu niin hyvältä. Emäntä on kanssani samaa mieltä hyvästä tuoksusta. Hänen nenäänsä parkittu kalannahka tuoksuu lähinnä parkkiaineilta, eli kanervalta ja kuusen kuorelta, mutta minun tarkka nenäni aistii siinä ilmeisesti myös sen alkuperäisen lohen.

Käyttekös te muut karvakaverit teidän isäntien tai emäntien kanssa kaiken maailman messuilla ja tapahtumissa? Voin sanoa kokemuksen syvällä rintaäänellä, että myyntipöydän alla on tylsää. Emäntä ja sen ystävä sanovat usein, että heillä on ehdottomasti tapahtuman mielenkiintoisin pöydänalusta. Ihan sama, mitä apuvälineitä, haittalaseja, esitteitä tai käsitöitä pöydällä on esillä, ihmiset ihastelevat meitä karvaisia siellä pöydän alla. Mukana makoilemassa on nimittäin usein tuttu kollega, se on mun puoliveli tai jotain. Oikein kiva tyyppi, vaikka sen energisyys ja tempaukset ihmetyttävätkin minua joskus. Onhan se mukavan kaverin kanssa leppoisampaa tehdä duunia ja jakaa päivystysvuoroja pöydän alla.

Myyntiassistenttina toimimisessa on vain se huono puoli, että minä tyttö en saa lähteä seurustelemaan ja tervehtimään muita markkinatyyppejä enkä varsinkaan mennä kerjäämään hyväntuoksuisia grilliherkkuja. Toinenkin huono puoli näissä edustuksissa emännän mukaan on. Kun on työkeikka meneillään ja minun tehtävänä on vain maata myyntipöydän luona aloillaan, on minulla kuulemma niin alakuloinen ja tylsistynyt yleisilme naamallani, että emäntää oikein hävettää. Yhtenäkin kertana, kun taas kaupungilla kuljettiin, sanoi joku ohikulkija surkutellen, että voi kun tuo opaskoira on väsynyt ja surullisen oloinen! Taitaa olla tosi raskasta työtä. Emäntä vain kuunteli tätä korvat ja posket punaisena, sillä hän kyllä tietää, etten minä ollut erityisen surullinen enkä väsynytkään tuolloin. Minulla vain on ilmeisesti sellainen ilme ja olemus työtehtävissä. Ja hei, onhan se tosiaan tylsää ja mälsää vain makoilla rauhassa aloillaan, jos emäntä rontti on esim. herkuttelemassa grillimakkaraa tai jotain muuta hyvää. Kyllä silloin on parasta esittääkin maailman surullisinta ja nälkäisintä roolisuoritusta, jonka vain labbis osaa. Ja onhan se aika rankkaa olla näin söpö.

Joulun tuloon liittyy ihan mukaviakin juttuja kaiken kiireen ja tohinan keskellä. Emännän seurana saa joskus olla keittiössä, kun se laittaa ruokia tai leipoo. Ei siellä saa mitään napata pöydiltä tai lattioilta, mutta onhan sitä kiva edes tuoksutella. Ah, ja varsinkin se joulukinkun paisto! Voi niitä aromeja! Siinä oikein kiusataan tällaista nälkäkuoleman partaalla olevaa koiraa, kun ei kinkkua saa, kuin niin pienen murusen, ettei oikein edes makuun pääse.

Jouluun kuuluvat myös joululahjat. Minun lelulaatikkoni päivittyy melkein joka joulu uudella, mukavalla lelulla. Lisäksi pukki on jättänyt minulle usein talouspaperirullan, johon on piilotettu herkkutikku. On siinä pulmaa, ainakin hetkeksi, ja syötävää vieläkin pienemmäksi hetkeksi!

Kolumnivierailumme päättyy tähän päivitykseen. Kiitos, näkemiin ja anteeksi. Toivotamme kaikille sopivan vauhdikasta loppuvuotta ja kaikkea mukavaa uudelle vuodelle!

Opas Muska ja sen emäntä Noora Mäkelä

Hyvän joulun toivotuksena haluamme emännän kanssa jakaa Teille vielä lainaustekstin joulusiivouksesta lempikauppani Mustin ja Mirrin asiakaskirjeestä muutaman vuoden takaa.

Jouluhuolesi kaikki heitä, ystäväs karvainen apunsa suo!

Koiranomistajana olet onnekkaassa asemassa, sillä sinulle joulusiivous on täysin turhaa ajanhukkaa.

  • Lattialle tippuneet ruoan tähteet on imuroitu parempiin suihin ennen kuin ehdit rikkaharjaa hakea.
  • Jouluisessa tunnelmavalaistuksessa kuraroiskeet tai likaiset tassunjäljet eivät edes erotu.
  • Pitkin ja poikin levitetyt lelut hukkuvat pian uusien paketeista paljastuneiden tavaroiden sekaan.
  • Kuusesta varisseet neulaset eivät häiritse, kun ne sekoittuvat jo valmiiksi lattioilla lenteleviin karvapalloihin.