Valjaissa 1/2019 Lumituiskun keskellä Oulussa lumikurssilla

Teksti: Meri Peuhkurinen

 

 

Tämän vuoden lumikurssilta ei lunta puuttunut. Perjantaina kurssilaiset saapuivat Ouluun keskelle lumituiskua. Kurssille saapui kolmetoista koirakkoa, joista suurin osa olivat Pohjois-Suomesta, mutta myös Pirkanmaalta ja Keski-Suomesta oli koirakoita saapunut lumen keskelle viikonlopuksi harjoittelemaan ja hiomaan yhteistyötä koiransa kanssa.

Perjantaina Oulussa oli kova lumituisku, mutta se ei meitä haitannut. Muita kurssilaisia odotellessa osa väestä ahkerana aloittivat peesauslenkkeilyt. Iltapäivällä olimme etäyhteydellä yhteyksissä Näkövammaisten liiton tiedonhallintapalveluiden Kaisa Penttilään. Hänen kanssa saimme hyvää keskustelua ja tietoa aikaiseksi karttasovelluksista, joita näkövammaiset käyttävät. Mukava oli huomata, että satunnaisesti moni kurssilaisista käyttävät jo kyseisiä ohjelmia. Illasta siirryimme hotellille majoittumaan ja nauttimaan jälleen loistavasta hotellin päivällisestä. Pöydät notkuivat heti tulopäivästä asti ruuasta niin toimistolla kuin hotellillakin ja kaikilla masut olivat varmasti täynnä.  Muutamat koirakot kävivät ruuan jälkeen ilottelemassa koirapuistossa ja osa otti rennommin hotellilla.

Lauantaina laitettiin peesailut vauhdikkaasti käyntiin, osa koirakoista lähtivät heti hotellilta ja osa saapui Pohjois-pohjanmaan näkövammaisten toimistolle aloittelemaan päivää. Peesariharjoittelija Petra Falinillekin matkaa päivän aikana koirakoiden perässä kertyi reilu 10km. Perjantaina satanut lumi tuotti hieman haasteita, koska risteyksiin oli tehty useampi iso lumikinos, oli se myös koirille haastavaa hahmoittaa risteysaluetta. Tästä syystä myös peesareiden tuli olla tarkkoina koirakoiden takana. Ahkeran peesauspäivän jälkeen kokoonnuimme hotellin kokoustilaan nauttimaan pienestä kehonhuoltohetkestä. Aluksi venyttelimme koirien lihakset perusvenytyksin ja hieman hieroimme selkää, jokainen koira nautti tästä hetkestä kovasti ja rentoutuivat hienosti. ”Sitten kun ne venytykset vielä muistaisi miten ne tehdään”. Koirien jälkeen oli ihmisten vuoro. Koirat kiltisti ottivat pikku päiväunia, oli ihmisten vuoro venyä.  Moni huomasi selkeästi toispuoleisuuden ja suurin osa käyttäjistä myönsi, että venyttelevät vähän. Jospa pieni venytysten kertaus muistuttaisi käyttäjiäkin venyttelystä.

Sunnuntaina perinteiseen tapaan kouluttajat vetivät häiriökoira ja tottelevaisuus harjoituksia hotellin aulassa. Siististi kahdessa rivissä harjoituksia tehden koirat kiltisti odottivat omaa vuoroaan. Harjoiteltiin niin noutamisia, kuin toisten koirien ohituksia ja luoksetuloja. Välillä piti pusu käydä toiselle antamassa, mutta pääasiassa kaikki suoriutuivat mallikkaasti. Lopuksi siirryimme ulos harjoittelemaan vielä kadulle ohituksia. Tämän jälkeen pakkamaan kimpsut ja kampsut, sekä täyttämään massu vielä hotellin ruualla ennen kotiin lähtöä.