Valjaissa 2/2018; Vuoden äippä

VUODEN ÄIPPÄ SIRPA & ASKO

Teksti: Henna Tolvanen

Kuva: Jonna Tolvanen

Opaspentukerho valitsee vuosittain vuoden hoitoperheen eli Vuoden Äipän. Tämän vuoden valinta ovat Sirpa Miettinen ja Asko Salminen. Ensimmäinen hoitopentu, Donna, otettiin lievittämään Sirpan pentukuumetta. Kaiken kaikkiaan hoitopentuja on ollut seitsemän. Viisi heistä on ollut Näkövammaisten liiton Vantaan opaskoirakoulun hoitopentuja, yksi hoitopentu on latvialainen Mango ja nykyinen pentu, Myy, on Nouhaulta.

Peesarina Sirpa on päässyt tutustumaan näkövammaisten ja opaskoirien elämään. Hän tietää, miten tärkeitä opaskoirat ovat näkövammaiselle. Ne ovat tärkeä apuväline itsenäiseen liikkumiseen. Opaskoirille on aina tarvetta, joten myös hoitoperheillekin on tarvetta. On tärkeää, että opaspennuista ja -koirista pidetään hyvää huolta ja niin on pidettykin.

– Hoitopentutoiminnan kautta pääsee tutustumaan uusiin ihmisiin ja koiriin. Osa kohtaamisista johtaa ystävyyteen. Samalla oppii koirista paljon sellaista mitä ei ennen tehnyt.

Pennuilla oma tonttuovi

Jokainen pentu on omanlaisensa jekkuineen. Aina uuden pennun tullen haasteena Sirpan mukaan on pentuun tutustuminen ja tietenkin tavaroiden uudelleen järjestys ennen kuin uusi pentu keksii uusia käyttötarkoituksia muun muassa silmälaseille ja laturinjohdoille. Monesti pennut toimivat sisutustehtävissä, esimerkiksi joulukoristeiden teossa. Sirpan ja Askon kotona onkin oma tonttuovi, johon on tehty reikä tonttujen vierailua varten. Kyllä hoitopentujenkin on saatava osallistua joulun valmisteluun. Opaspennuissa on myös vastuuta. Siksi Sirpa ja Asko opettavat pennulle ensimmäisenä odota-käskyn. Näin pentu osaa odottaa vaikkapa auton takaluukussa eikä lähde juoksentelemaan autotielle. Pennun turvallisuus on aina tärkeää.

Aina uuden pennun kanssa on tavoitteena, että siitä tulee opas. Se helpottaa koirasta luopumista, vaikka se haikealta aina tuntuu. Kaikista Sirpan ja Askon koirista on tullut työkoiria, vaikka kaikista ei opaskoiria olekaan tullut. Muun muassa Teklasta ei ääniherkkyyden takia ollut oppaaksi, mutta nyt hän on mukana kaverikoiratoiminnassa.

Harjoittelua museobussissa

Sirpa ja Asko ovat olleet viemässä eteenpäin sanomaa opaspennuista ja koirista. Tulostakin on tullut, nimittäin nykyään Tampereen seudulla pääsee helpommin erilaisiin paikkoihin harjoittelemaan opaspennun kanssa julkisilla paikoilla käyttäytymistä. Muun muassa Myyn kanssa Sirpa on menossa museobussiin harjoittelemaan linja-autossa olemista.

Vaikka monia kommelluksia on tapahtunut ja monet silmälasit hajonneet, ovat silti hoitopennut tärkeä osa Sirpan ja Askon elämää.