Valjaissa 3/2019 Ratamestaruuskoulutusta Tampereella

 

Teksti: Susanna Hannu

Kuvat: Elise Calonius, Serena Karlsson ja Mari Voutilainen

Opaskoirayhdistys järjesti ratamestarikoulutuksen huhtikuun lopulla keväisenä lauantaina Tampereen seudun Näkövammaisten tiloissa. Koulutuksessa käsiteltiin sekä koeradan tekoa että liikkeenohjausta.

 

 

Opastuskokeiden kivijalka on koerata, jonka koirakot kulkevat saaden toiminnastaan palautetta tuomarilta. Perässä kulkevan liikkeenohjaajan tehtävänä on huolehtia koirakon turvallisuudesta ja antaa heille toimintaohjeet. Ilman rataa ei kokeita voida järjestää. Radan teko on vaativaa ja aikaa vievää työtä, mikä sujuu kuitenkin tiettyjen koeohjeiden mukaisesti. Radan tekoon vihkiintyneitä ihmisiä ei maassamme ole montaa, ja siksi koulutus tästä aiheesta oli tarpeen. Liikkeenohjaajistakin on ollut pulaa, joten tässä koulutuksessa käsiteltiin sitäkin aihetta. Kouluttajiksi saimme kokeneen tuomari Mika Laaksosen ja ratamestarikonkari Petri Isolan.

 

SUOJATIEN HAKU KESKELTÄ KORTTELIA

Koulutukseen osallistui ilahduttavasti hyvin eri tavoin opaskoira-asioista kiinnostuneita henkilöitä; tuomarista peesariin, hoitoäippään ja opaskoiran kouluttajaan, lisäksi mukana oli muita palveluskoiraharrastajia. Olipa paikalla myös Nokian palveluskoiraharrastajien puheenjohtaja Sami Savukoski, joka koulutuksen saamien tietojen turvin toimi ratamestarina ja liikkeenohjaajana Nokialla opastuskokeissa kesäkuussa.

Ratamestarikoulutus sisälsi teoriaosuuden, jossa kouluttajat kertoivat radan teosta ja liikkeenohjauksesta. Sen jälkeen tehtiin yhdessä rata, joka kuljettiin läpi koirakoiden kera liikkeenohjausta harjoitellen. Allekirjoittaneella oli ilo toimia harjoituskoirakkona oppaani Apen kanssa. Opaskoirayhdistyksen puheenjohtaja Mika Tolvanen ja Della, Minna-Liisa Arola ja Daki sekä Annikka Levola ja Betty lupautuivat samoin mukaan koulutuspäivään. Tästä oli hyötyä meille kaikille. Me koirakot pääsimme testaamaan taitojamme koeradalle, ja muut koulutukseen osallistuvat pääsivät harjoittelemaan liikkeenohjausta ja näkemään, miten äsken laadittu ratakäytännössä toimi.

Koerataan kuuluu keskeltä korttelia haettava suojatie, jonka etsimiseen koirankäyttäjä antaa liikkeenohjaajan merkistä ohjeen koiralleen hakea suojatie oikealta tai vasemmalta. Tällaisten suojateiden löytyminen ei aina ole helppoa. Siksi Isolan Petri kehottikin rataa suunnittelevia aloittamaan työnsä keskeltä korttelia olevan suojatien etsimisestä. Sen ympärille sitten rakennetaan rata.

 

NOLLAKOIRALLA RATA HALTUUN

Radan suunnittelu on syytä aloittaa mahdollisimman hyvissä ajoin, jotta ehditään selvittää tarvittavia yksityiskohtia. Koeradalla suoritettaviin hallittavuusliikkeisiin kuuluu koiran paikallaolo koiranohjaajan poistuessa oppaan näköpiiristä. Tämä liike suoritetaan usein ostoskeskuksissa tai muissa julkisissa rakennuksissa. Näissä tiloissa testataan muutakin opastusta kuten portaiden ja ovien etsintää. Petri Isola muistuttaa, että on syytä selvittää näiden paikkojen aukioloajat, jotta kaikki koirakot ehtivät päivän aikana mennä tasapuolisesti saman radan.

Kun liikkeenohjaaja ja tuomari menevät radan läpi nollakoirakon kanssa ennen kilpailun alkua, tilanne on huomattavasti tasapuolisempi kilpaileville koirakoille. Tuomarin ja liikkeenohjaajankin on helpompi toimia, kun he ovat nollakoirakon toiminnan perusteella voineet sopia yhtenevistä käytännöistä. Kun rata on otettu haltuun nollakoirakon kanssa, voivat kaikki osapuolet keskittyä rauhassa hoitamaan omia tehtäviään. Nollakoirakkona toimiminen on myös koirankäyttäjille hieno mahdollisuus tutustua koetoimintaan tai testata nuoren koiran toimivuutta koetilanteessa.

 

JOSKUS ON HYVÄ RIKKOA TUTTUA KAAVAA

Koeradalla ja muuallakin peesausperiaatteisiin kuuluu, että peesari kulkee perässä ja antaa ohjeita koirankäyttäjälle. Kopautus oikeaan olkapäähän kertoo kääntymisestä oikealle, vasempaan olkapäähän napautettaessa käännytään vasemmalle, keskiselkään kosketus on merkki ylitykseen lähtemisestä. Sanallisia ohjeitakin käytetään. Nämä ovat tuttuja juttuja lähes kaikille koirankäyttäjille ja heidän koirilleen. Tarkoitus olisi, että koira kuuntelisi käyttäjää, eikä peesaria, mutta koirat ovat niin viisaita, että lukevat peesarin sanallisia ohjeita, ja jopa käsimerkkejäkin. Siksi kokenut tuomari ja peesarinakin toimiva Mika Laaksonen kehottaa välillä rikkomaan tuttua kaavaa. Hän ehdottaa, että välillä voidaan sopia oikean tarkoittavan vasempaa ja päinvastoin. Näin koirankäyttäjä ei muutu pelkäksi matkustajaksi. Allekirjoittaneen mielestä kaavan rikkominen on tärkeää, mutta epäilen vahvasti, että koirani oppii peiteilmaisut ennen minua. Hyvää aivojumppaa tämä varmasti joka tapauksessa on. Laaksosen Mika muistutti myös siitä, että peesari voi välillä seurata koirakon toimintaa eri näkökulmista takaa ja sivulta. Muistaa kuitenkin pitää, että koiran toimintaa ei saa häiritä.

Kuva1: Kuvassa on kaksi konkaria; koirankäyttäjä Minna-Liisa Arola (oik.) ja peesari Jaana Huhdanperä (vas.) ovat olleet mukana opaskoiratoiminnassa jo 1990-luvun alusta lähtien. (Kuva: Elise Calonius)

 

Kuva2: Hyvässä seurassa kahvi maistuu entistä paremmalta ja oppiminen sujuu vaivattomasti. Kuvassa vasemmalta oikealle: Sami Savukoski, Susanna Hannu, Päivi Halonen, Petri Isola, Mika Laaksonen, Juhani Aaltonen, Serena Karlsson ja Minna-Liisa Arola. (Kuva: Elise Calonius)

Kuva 3: Kuvassa suunnitellaan rataa porukalla. Pöydän ympärillä vasemmalta oikealle: Sami Savukoski, Jaana Huhdanperä, Susanna Hannu, Mari Voutilainen, Päivi Halonen ja Sari Talonen. (Kuva: Elise Calonius)

Kuva 4: Annikka Levola ja Betty suorittavat noutoliikettä, joka on yksi opastuskokeiden neljästä hallittavuusliikkeestä. (Kuva: Serena Karlsson)


Kuva 5: Annikka Levola ja Betty suorittavat vapaudesta luoksetuloa, joka kuuluu opastuskokeen hallittavuusliikkeisiin. (Kuva: Serena Karlsson)


Kuva 6: Susanna Hannu ja Opas Ape ovat palaamassa radalta. Serena Karlsson (oik.) on päässyt harjoittelemaan liikkeenohjausta, ja Päivi Halonen (vas.) on tarkkailijan roolissa. (Kuva: Mari Voutilainen)