Yhdistyksen perustaminen

OPASKOIRAYHDISTYS PERUSTETAAN 1948
Ote Juha Herttuaisen kirjasta Opaskoirat, kustantaja Opaskoirayhdistys 1998

Syyskuu 1948 oli opaskoiraa haluavien siviilisokeiden kannalta hyvin tärkeä kuukausi. Silloin perustettiin Opaskoirayhdistys, joka teemalla ”opaskoiria siviilisokeille” ryhtyi ajamaan heidän asiaansa. Valmisteleva kokous pidettiin Helsingissä 10. syyskuuta. Läsnä olivat Vilho Ahre, Pekka Mäkelä, Olavi Martelius, Kaarlo Virkki, Oskari Lehtivaara, Eero Halttunen ja Birger Brüning, joka piti pöytäkirjaa ja toimi puheenjohtajana. Opaskoirayhdistyksen asiakirjoista käy ilmi, että opaskoirakoulun johtaja Birger Brüning oli ratkaiseva aloitteentekijä ja innostaja yhdistystä perustettaessa. Kokouksessa päätettiin perustaa opaskoirayhdistys, jonka nimeksi ehdotettiin Opaskoirayhdistys – Ledarhundföreningen ry., kotipaikkana Helsinki. Yhdistyksen tarkoitukseksi määriteltiin opaskoirien hankkiminen, varojen keruu niiden koulutukseen, kilpailujen järjestäminen koirien kehittämiseksi ja yleisön harrastuksen herättäminen opaskoira-asiaan. Perustava kokous pidettiin torstaina 16. syyskuuta ravintola Alcazarissa Helsingissä. Läsnä olivat herrat Leopold Öller, Vilho Ahre, Olavi Martelius, Oskari Lehtivaara, Leo Ratilainen, Birger Malm, Aarne Koponen, Kaarlo Virkki, Otto Virkki, Sture Carlson, Pekka Mäkelä, Eero Suomalainen, Sulo Tuominen, Veikko Haaranen, Eino Vääri, Eero Halttunen, Birger Brüning, Edmund Natunen, T. Lang ja A. Salkovuo sekä rouvat Olga Öller,Selma Ahre, Ingrid Martelius, Sirkka Lehtivaara, Maj-Lis Ratilainen, Martta Koponen, Margit Malm, Maila Mäkelä, Martta Saraste, Irma Leander, Signe Sarjaluoto, Aili Briining ja Tyyne Lang sekä neiti Ethel Eriksson. Puhetta johti Birger Brüning ja pöytäkirjan laati Ethel Eriksson. Kokous kannatti yksimielisesti yhdistyksen perustamista. Sääntöluonnos käytiin läpi pykälä pykälältä ja hyväksyttiin pienin muutoksin. Johtaja Leopold Öller teki selkoa koirayhdistysten organisaatioista ja Opaskoirayhdistys päätti liittyä jäseneksi Suomen Palveluskoiraliittoon ja Suomen Kennelklubiin. Yhdistyksen johtokuntaan valittiin Vilho Ahre, Birger Brüning, Olavi Martelius, Markus Palokangas, Sulo Tuominen ja Leopold Öller. Opaskoirayhdistykseen liittyi heti noin 50 jäsentä. Johtokunta valitsi keskuudestaan puheenjohtajaksi johtaja Leopold Öllerin ja varapuheenjohtajaksi johtaja Birger Brüningin. Yhdistyksen sihteeriksi ja rahastonhoitajaksi valittiin neiti Ethel Eriksson. Opaskoirayhdistys merkittiin oikeusministeriön yhdistysrekisteriin marraskuun 3. päivänä 1948. Yhdistys vetosi lehtikirjoitusten kautta suureen yleisöön koira- ja rahalahjoitusten sekä kannatusjäsenien saamiseksi. Myös hoitoperheitä kasvattipennuille haettiin lehtikirjoituksissa. Sokeain Kirjallisuusyhdistyk-sen sihteeri Ethel Eriksson oli valittu myös Opaskoirayhdistyksen sihteeriksi ja hän otti vastaan kannatusjäsenilmoittautumisia. Henkilöitä, jotka halusivat opaskoiran, pyydettiin antamaan itsestään yhdistykselle seuraavat tiedot: ikä, milloin on näkönsä menettänyt, työpaikka taikka ammatti, matkan pituus asunnosta työpaikkaan sekä lyhyt selostus asunto- ja perhesuhteista, jotta voitaisiin päästä selville siitä, millaiset opaskoiran pitomahdollisuudet ovat. Samalla kehotettiin koiranhakijoita liittymään mahdollisuuksien mukaan yhdistyksen jäseniksi. Yhdistys lupasi tehdä kaiken voitavansa, jotta jokainen sokea voisi saada halutessaan itselleen opaskoiran. Opaskoiraa haluava saattoi auttaa yhdistystä sen pyrkimyksissä siten, että hankki opetettavan koiran, penikan tai kasvupaikan penikalle, jonka yhdistys oli saanut lahjaksi. Yhdistys sai pian lahjaksi kolme koiranpentua, joille Brüning lupautui hankkimaan sijoituspaikat. Varojen hankkimiseksi päätettiin laatia vakuutusyhtiöille kirjelmä, jossa pyydettiin yhdistykselle tukea. Päätettiin kääntyä myös sosiaaliministeriön puoleen mahdollisen avustuksen saamiseksi. Suomen Palveluskoiraliitto oli hyväksynyt alustavasti opaskoirakoeohjeet ja joulukuussa päätettiin pitää epäviralliset kilpailut. Yhdistyksen hallitus päätti, että opaskoirakokeiden tuomareiksi olisi pyrittävä saamaan henkilöitä, jotka ymmärtävät opaskoirista. Opaskoirayhdistys järjesti ensimmäiset epäviralliset opastuskokeet 6. joulukuuta 1948 Mäkkylässä, missä opaskoirakoulukin sijaitsi. Koeradan pituus oli noin kaksi kilometriä. Radalla oli erilaisia matalia ja miehen rinnan korkeudella olevia esteitä, vesilätäkköjä, kiviä, kantoja ym., joiden ohi oli koirien ohjattava opastettavansa. Kapteeni Edmund Natunen ja opaskoirakoulun johtaja Birger Brüning toimivat palkintotuomareina. Kokeet osoittautuivat onnistuneiksi ja kilpailijat olivat innostuneita. Edmund Natunen totesi, että kokeet olivat ensimmäiset laatuaan myöskin Pohjoismaissa. Hän totesi niiden olevan historiallisesti merkittävät suomalaisessa kennelelämässä ja opaskoiratyön kehittämisessä.
Opaskoirayhdistyksen nimissä luovutettiin yhdistyksen perustamisvuotena käyttöön kolme opaskoiraa. Opaskoirakoululta luovutettiin vuoden aikana 23 sotasokealle opaskoira. Vuonna 1949 Opaskoirayhdistys luovutti kahdeksan opaskoiraa uusille omistajille. Opaskoirakoululta luovutettiin 19 koiraa.