Tervehdys jälleen, hyvät lukijat! Olen perheineni asunut Espoon Suvelassa lähes parikymmentä vuotta. Tänä aikana olen opaskoiran kanssa kulkenut junalla Tuomarilasta Helsinkiin ilman sen kummempia ongelmia. Lokakuussa kuitenkin tapahtui eräänä aamuna junaan noustessamme, että Fritz putosi kiskoille junan ja laiturin väliin. Ilmeisesti koira ei hypätessään junaan saanut tarpeeksi vauhtia ja jalat lipesivät. Muut matkustajat huomasivat tilanteen ja riensivät auttamaan meitä, näin Fritz saatiin nostettua ylös ilman enempiä vaurioita. Tämän tapauksen seurauksena Fritz on ruvennut aristelemaan junaan nousua.
Kun tapausta selviteltiin muiden matkustajien kanssa, sain tietää, että Tuomarilassa junan ja laiturin välissä on lähes 40 cm:n rako. Ei siis ole ihme, että koira tai ihminen voi pudota kiskoille junaan noustessaan. Puolisoni Sari on samalla laiturilla pudonnut kiskoille kahdesti. Ensimmäisellä kerralla hänellä oli selässään rinkassa esikoisemme Elisa.
Olen liikkunut opaskoiran kanssa yli 30 vuotta. Olemme toistaiseksi varjeltuneet onnettomuuksilta. Fritzin putoaminen kiskoille on kuitenkin herättänyt mietteitä sekä omasta että opaskoirani turvallisuudesta eri tilanteissa.
Kuten edellä kuvatusta voidaan päätellä, Tuomarilan asema on vaarallinen paikka junaan noustaessa. Tätä olen kuullut myös muilta matkustajilta joiden kanssa olen tapahtuneesta puhunut. Minulla on mahdollisuus käyttää kuljetuspalvelua ja kulkea päivittäin taksilla töihin. Olen toistaiseksi kuitenkin valinnut julkisten kulkuvälineiden käytön pienentääkseni omaa hiilijalanjälkeäni. Näkövammaisena olen oikeutettu vapaalippuun pääkaupunkiseudulla. Lisäksi pidän matkustamisesta erilaisissa julkisissa liikennevälineissä.
Tapahtuneesta on ollut myös myönteinen seuraus: Kuljen töihin lähes poikkeuksetta 6.56 Tuomarilasta lähtevällä junalla. Asemalla kanssamatkustajat ovat muutamana aamuna tulleet auttamaan minua ja Fritziä junaan nousussa. Näissä tilanteissa syntyy luontevasti vuorovaikutus ja olemme toivotelleet hyvää alkua työpäivälle puolin ja toisin.
Luulen, että kuvaamani tilanne on tuttu monelle koirakolle. Opaskoira mahdollistaa itsenäisen, turvallisen ja usein myös huolettoman liikkumisen. Koirakon keskinäinen yhteistyö ja luottamus ovat parhaimmillaan sitä, että opaskoira kuljettaa käyttäjänsä turvallista reittiä vaarallisissakin tilanteissa. Tällaisia voivat olla esim. tietyömaat tai rautatieasemat, jossa kuljetaan laiturilla raiteiden välissä. Koiralle pelottava tilanne syntyy, kun se kokee tehtäväänsä suorittaessaan oman turvallisuutensa vaarantuvan. Vaikka en aiokaan luopua junalla kulkemisesta, yritän tiedostaa tulevia vaaroja myös Fritzin näkökulmasta.
Hyvää adventtiaikaa, rauhallista joulua sekä onnea tulevalle vuodelle toivottavat Ari ja Fritz