1940 Suomen Punainen Risti sai lahjoituksena sotasokeille
luovutettaviksi Ruotsista viisi koulutettua opaskoiraa. Siviilisokeiden
mielenkiinto kasvoi opaskoiria kohtaan ja muutamat sokeat olivat
kouluttaneet omista koiristaan itselleen oppaita. 1945 Sokeain
keskusliitto totesi, ettei sillä ole resursseja siviilisokeiden
auttamiseen opaskoirien saannissa muutoin kuin neuvonnan osalta.
Harvalla oli tuolloin kuitenkaan varallisuutta ostaa ja ylläpitää
opaskoiraa, pula-aikoja kun elettiin.
Opaskoirayhdistys perustettiin syyskuussa 1948, jolloin se ryhtyi
kouluttamaan opaskoiria siviilisokeille. Yhdistyksen tarkoitukseksi
määriteltiin opaskoirien hankkiminen, varojen keruu niiden koulutukseen,
kilpailujen järjestäminen koirien kehittämiseksi ja yleisön harrastuksen
herättäminen opaskoira-asiaan.
Ensimmäisenä toimintavuonna yhdistys luovutti käyttöön kolme opaskoiraa
ja järjesti ensimmäiset pohjoismaiden epäviralliset opastuskilpailut.
Vuosikaudet yhdistys hankki siviilisokeille koirat ja varat niiden
koulutukseen lahjoituksin, lehti-ilmoituksin ja erilaisin
varainkeräyskampanjoin. Sisäasiainministeriöltä yhdistys haki useita
arpajaislupia opaskoirien kustannusten kattamiseksi. Opaskoiraa haluava
sokea pystyi auttamaan yhdistystä hankkimalla opetettavan koiran, pennun
tai hoitokodin pennulle.
1958 sosiaaliministeriö myönsi ensimmäisen kerran joillekin yhdistyksen
jäsenille avustuksena koko koiran hankintahinnan. Yleisesti
edellytyksenä koiran saantiin oli, että käytännössä sokea henkilö
tarvitsee koiraa työssäkäymisen mahdollistajaksi.
1980 opaskoirien rahoitus siirtyi maksettavaksi kokonaisuudessaan
yhteiskunnan taholle eikä yhdistys enää myöntänyt erikseen opaskoiria
tai lausuntoja koirahakemuksista. Yhdistyksen sääntöjä uudistettiin ja
sen tarkoitukseksi määriteltiin koirankäyttäjien etujen ja oikeuksien
valvonta toimimalla näiden etujärjestönä, täydennyskoulutuksen ja
opaskoirakokeiden järjestäminen opaskoirien kehittämiseksi sekä
viranomaisten ja suuren yleisön huomion kiinnittäminen opaskoira-asiaa
kohtaan.