Joskus sitä kantaa huolta itsestään ja koirastaan aivan turhaan. Kun tässä viime vuosina on tullut kaikenlaista kremppaa ja on joutunut käyttämään opaskoiraa olosuhteiden vuoksi vähemmän kuin aiemmin, niin on tullut monenlaisia ajatuksia ja syyllisyyden tunteita.
Olen miettinyt, että tarvitsisiko joku enemmän kuin minä, pitäisikö minun luopua tuosta koirasta, kun liikkumiseni on vähentynyt väliaikaisesti, menevätkö yhteiskunnan varat hukkaan, kärsiikö koira, menevätkö sen työtaidot pilalle ja olenko minä palvelujen ja tukitoimien väärinkäyttäjä.
Sitten kun lähdemme ihmisten ilmoille ja tositoimiin, huomaankin yllättäen, että koira on terästäytynyt ja sille lepo on tehnyt vain hyvää. Se odottaa innoissaan työtehtäväänsä ja on napakka liikkeissään, käännöksissään ja on varma siitä, mitä tulee tehdä. Sen koko olemus viestittää työintoa ja se löytää pienestä viestistä juuri sen, mitä oltiinkin etsimässä. Ja minun huoleni on hetkeksi pois pyyhkäisty.
Kyllä työn vastapainoksi myös vapaana juokseminen ja leikkiminen ovat myös kuuden vuoden ikään tulleelle koiralle päivän piristeitä. On ilo seurata seinän vierestä kun raskasrakenteinen iso uros juoksee pallo suussa ympäri tonttia ja kutsuu minua leikkiin. Kuulen kun se örisee kuin porsas pallo suussa ja tulee lähelle, mutta karkaakin sitten hirvittävää vauhtia kauemmaksi ja viuhahtaa ohitseni kuin ohjus. Meillä on oma hippaleikki. Olen varmuuden vuoksi parkkeerannut itseni seinän vierustaan, sillä en halua, että tuollainen lähes 40 kiloinen koira jyrää vauhdilla minut kumoon. Kun kuulen sen porsasröhinän ja askelten töminän, niin kyykistyn ja nostan käteni vaakatasoon, hypähdän ylös ja huudan ”haa, nyt minä tulen ja nappaan sen pallon, haa, juokse, juokse, äkkiä”. Koira käännähtää nopeasti ja lähtee pinkomaan karkuun, tullen taas hetken päästä kurkkimaan, että tuletkos, yritäppäs saada kiinni, läl, läl läläll lieru, sinulta pääsi pieru”. Ja niin me leikimme, kunnes kuulen löntystävät askeleet ja pallokin heitetään jalkojeni juureen, että siinä sulle, mie en ennää jaksa sinun kanssa leikkiä.
Ja eiköhän me taas mennä, hyvällä mielin ja taukojumpat tehtyinä.