Voi että, olisinpa tiennyt, mitä oli edessä, kun äitienpäivän aamuna 2014 suljin kotioven. Olin päättänyt kokeilla lähteä Kimin kanssa kaksin lenkille. Alku lähti lupaavasti, Kimi kääntyi alussa ihan oikein, kappaleen matkaa käveltyämme tuntui siltä, että en ole varma sijainnista. Jälkiviisaana voin todeta, että suunta olisi ollut oikea ja todennäköisesti kaikki olisi mennyt paremmin, jos olisin luottanut vaistooni ja koiraan, mutta pysäytinkin ohikulkijan ja kysyin, missä kohtaa seisoimme. Pienen neuvottelun jälkeen tuli jonkinlainenn selvyys, ja ajattelin aloittaa alusta. Tämä ystävällinen ohjasi minut kappaleen matkaa takaisin kohtaan, josta olin satavarma. Sitten alkoi Kimin näytös.
Se tietysti hoksasi, että nyt ei ole suunnista mitään hajua ja voi antaa palaa. Harhailimme ties missä eessun taas. Välillä seisoimme keskellä metsää, muutaman omakotitalon pihaan minut poika toi ja näytti ulkooven, ja yksi rännikin näytettiin. Ohikulkijoita ei sitten tullut vastaan, kun niitä olisi kipeiten tarvittu. Yksi koiranulkoiluttaja vastaan tuli, ja häneltä tiedustelin kotikatuni sijaintia, sain jonkinlaiset koordinaatit ja lohduttavan lopputoivotuksen ”koeta pärjätä”. Taisi huomata, että olen ihan uusi koirankäyttäjä.
Lopulta reilun kahden tunnin harhailun jälkeen tuli vastaan ohikulkija, joka opasti minut kotipihaan. Koira oli saanut kunnon lenkin, alkuperäinen suunnitelma oli puoli tuntia, nyt meni kaksi ja puoli tuntia. Minä väsynyt ja pettynyt. Tuleeko tästä muka jotain? Vaan kun istui hetken kotona ja latasi puhelimeen navigaatiosovelluksen salaiseksi aseeksi, alkoi pieni toivo mielenpohjalla taas elää, vielä minä näytän ja opin tämän homman. Taistelun hävisin, mutta sota jatkuu. Aikoinaan kun oli puhe erään toisen koirankäyttäjän kanssa reitistä, hän sanoi että kun koira temppuilee paras tapa on lähteä lenkille. Eli vaikka kuinka vastoinkäymisiä sattuu, ne pitää vain osata ottaa yksittäisinä työtapaturmina ja uskaltaa aloittaa alusta. Kerran vielä se kiitos edessä seisoo. Kimin kunniaksi täytyy sanoa, että kun se huomaa että on tehnyt sellaista, mistä en ole pitänyt, seuraava lenkki menee kuin suoraan oppikirjasta olisi repäisty.
