Huhtikuun 17. 2014. Tampere kylpee aamupäivän valossa, ja kiirastorstai on hiljalleen käynnistynyt. Yhteistoimintakurssi takana ja varsinainen arkitoiminta edessä. Ensimmäiset tassuttelut uudessa ympäristössä koiralle ja uutena tilanteena minulle. Ensimmäinen lenkki tosin meinaa jo nostaa tuskanhikeä pintaan. Haahuilen koiran kanssa kävelytietä eestaas kuin humalainen, syrjästä ei tietoakaan. Koira siis hoksasi, että vaikka silmät ovat takana, nyt voi pikkuisen pistää ukkoa koetukselle. Olenhan minä tämän reitin opetellut kepin kanssa, mutta mites tämä nyt näin huonosti menee? Suunnastakin on vain varovainen haju, kuka repi kartan päästäni? Opinko minä muka kulkemaan Kimin kanssa kaksin?
Niin. Tästähän varoitettiin, nyt katsotaan kenen takamus kestää merivettä. Pitkäperjantain aamuna on jo varovaista toivetta paremmasta. Syrjä pysyy jo paremmin, tosin suunnan hahmottamisen kanssa on vielä niin ja näin. Ilmankos minulle sanottiin Kuopiossa, että alussa ei saa lähteä yksin. Kotilenkit saavat nyt siis jäädä odottamaan viikoksi. Olimme ex-vaimoni kanssa varanneet loma-asunnon Jämsästä, varatessa kun ei ollut tietoa että tämmöinen Herra Luppakorva tuleekin kolmanneksi joukkoomme. Loma-asunnon vierestä menee leveä kevyenliikenteenväylä. Vieressä menee kyllä vilkas tie, mutta välissä on leveä nurmialue, eli ero kengän alla on selvä. Suoraa tietä kilometritolkulla.
Sovimme ex-vaimon kanssa, että menen yksin koiran kanssa 10 minuuttia ja käännyn takaisin. Kelloon herätys ja menoksi. Ei muita kulkijoita, satunnaisesti auto menee ohi. On aurinkoinen kevätpäivä tai hiljalleen viilenevä ilta. Autoista ja pientareesta saan suuntaa eikä pitäisi olla mahdollisuutta kääntyä väärään suuntaan. Olen kaksin koiran kanssa, wau. Ensimmäinen kerta kun kuljen näin. Tämä on se vapaus, jonka halusin. Vaikka välillä tulee pieni epävarmuus siitä, voinko kuitenkin mennä vikasuuntaan, on kuitenkin tunne vapaudesta suurempi eli suorastaan lennän. Eikä mitään satu, kaikki menee kuten pitääkin. On siis aika ruveta harjoittelemaan tosissaan, että kartta piirtyy uudestaan päähäni, ottaa koira haltuun.
Kuvat: Johanna Miettinen
