Aina ei ole sosiaalisesti myönteistä olla sokea ja hänen opaskoiransa. Sattuu joskus aikamoisia noloja tilanteita. Sokea ei välttämättä tiedä, missä ollaan ja mitä tapahtuu ja koira ei ihmisten toiveista piittaa ja näkevä kanssakulkija voi kokea saman tilanteen aivan sopimattomana. Tässä eräs esimerkki siitä miten kolmiyhtälön intressit voivat mennä ristiin rastiin. Sokea luulee kaiken olevan hienosti, koiran mielestä kaikki on hienosti ja näkevän mielestä tilanne on aivan sopimaton.

Lähdimme viime syksynä Unnan kanssa aivan normaalisti aamulenkille. Meillä on tässä ympäristössä neljä viisi kivaa parin kilometrin pituista lenkkiä. Lenkin varrella Unna saa toimittaa omat tarpeensa ja minä saan mukavaa liikuntaa ja unen pois yön jäljiltä iholta ja mielestä. Jotenkin Unna on mieltynyt lenkkiin, jossa kuljemme ensin katuja pitkin ja lopuksi takaisin kotiin kävelytietä pitkin. Kuljemme siitä ehkä pari kertaa viikossa. Helposti koirien kanssa käy niin, että tarpeet tehdään aina samaan kohtaan. Niinpä taas sinä aamuna Unna näytti mieleisensä kakkapaikan ja pyllisteli siinä niin kuin ennenkin. Minä olin aikaisemmin ainoastaan kuulostellut, ettei talo ole siinä ihan lähellä.

Unnan siinä pyöriskellessä tajusin yhtäkkiä, että minulle puhutaan vähän matkan päästä. Sellainen käkättävä monotoninen naisääni sanoi, että tässä on meidän talon hoidettu nurmikko, että jos et osaa ottaa paskoja pois, niin mene helvettiin sen koiran kanssa tästä paskomaan. Naisen ääni muistutti erään tunnetun, entisen naisvangin ääntä.

Vedin Unnan nopeasti pois nurmikolta ja lähdimme hiljaa jatkamaan matkaa. Käkättäjä kulki jonkin matkaa meidän perässämme ja hoki, että minäpä otan kuvan teistä. Kolmannen uhkauksen jälkeen käännyin häneen päin ja sanoin, että ole hyvä vain. Meitä saa kyllä kuvata. Teki mieli lisätä vielä että ampua ei kuitenkaan saa. Onneksi sain hillittyä itseni sillä kertaa.

Nolotti kyllä se hoidetulle nurmikolle kakkaaminen. Olemme kulkeneet samaa reittiä senkin jälkeen monet kerrat, mutta nyt tiedän paikan, enkä päästä Unnaa siihen pyllistelemään. Älkää siis ihmetelkö, jos kuva näkyy netissä tai kymppiuutisten kevennyksenä.

Ymmärrän, ettei ole sopivaa jatkuvasti nähdä koiran kakkoja omalla pihalla. En minäkään siitä tykkäisi. Hyvä, kun tuli lopulta tiedoksi. Onneksi kakkapaikkoja löytyy muualta tarpeeksi.

Valokuva on demonstroitu tilanteesta, jossa mummeli paapattaa meille. Unna ei paapatuksesta pahaa tykännyt. Häntä heilui iloisesti. Unna rakastaa valikoimatta kaikkia ihmisiä, riippumatta siitä mitä ihminen sanoo.