Minulta on usein kysytty, miten opaskoira osaa kulkea tiettyyn paikkaan, vaikkapa kauppaan. Vastaan yleensä, että toki koira osaa reitin tuttuun paikkaan, mutta minun pitää antaa sille oikeat käskyt ja olla koko ajan kartalla. Opaskoiran tehtävänä on opastaa turvallisesti, kiertää esteet, näyttää suojatiet jne. Päätän koiran minulle välittämän tiedon perusteella, mitä tehdään.
Minä ja Fritz olemme siis työpari, eli koirakko. Valjaat ovat se linkki, jota pitkin koira välittää tietoa ympäristöstä. Minä taas annan Fritzille ohjeita sekä puhumalla että valjaiden liikkeillä. Tämän yhteistyön, reittien oppimisen, molemminpuolisen tuntemisen ja ehdottoman luottamuksen kehittyminen on pitkän ajan työ. Uuden koiran kanssa siihen menee suunnilleen vuosi. Kokenut koirakko lukee lähestulkoon toistensa ajatuksia.
Koirakon yhdessä toimiminen tuottaa parhaimmillaan iloa molemmille. Kun otan valjaat eteisen naulasta, Fritz on jo vierellä odottamassa. Kerran se nukkui olohuoneessa niin sikeästi, että ei kuullut valjaiden narinaa. Kutsuttaessa se tuli hirmuisella vauhdilla vierelleni ja työnsi päänsä valjaisiin.
Pitkällä lenkillä kulkiessa oma ajatus lepää. Tunnen jaloillani maanpinnan muodot. Kuulen lintujen laulun, liikenteen äänet ja kaiut ympäristön rakennuksista. Haistan heräävän kevään. Koira kulkee ja tie vie eteenpäin. Helsingin rautatieasemalla kulkiessani nautin äänimaisemasta, jossa on junien ääniä, katusoittajia ja ihmisten vilinää. Fritz vie erehtymättömällä varmuudella asemahallin oville ja sieltä monien portaiden ja hissin kautta metroon.
Koiralla on yksi aisti, joka ihmiseltä puuttuu: magneettiaisti. Se siis tietää aina, missä sijaitsee magneettinen pohjoinen. Olen kuullut kokeneilta opaskoirankäyttäjiltä tarinoita siitä, miten koira löytää tien kotiin oudossakin ympäristössä. Tämä väittämä joutuu koetukselle nuoren koiran kanssa, joka vielä hakee rajojaan. Kerran Fritzin kanssa eksyimme vakiolenkillämme olleen tietyömaan seurauksena. Koska en tiennyt tarkkaa sijaintiani, annoin koiralle käskyn mennä kotiin. Seurasin kulkuamme älypuhelimen BlindSquare-sovelluksella, josta sain selville sijaintimme ja tulevat katujen risteykset. Fritz kuljetti minua pitkin ja poikin Espoon Tuomarilaa. Lopulta kuitenkin huomasin, että olemme kotikadulla. On se koiran kehveli viisas!
