Opaskoira koulutetaan liikkumaan käyttäjänsä kanssa mitä erilaisimmissa ympäristöissä, niinpä se pääsee mukaan sellaisiin tilaisuuksiin ja paikkoihin, joista siviilikoira voi vain haaveilla. Perheeni kaksi valjaiden kantajaa ovat olleet mukana ainakin kirkossa, TV-studiossa, konserteissa, taidenäyttelyissä, teatterissa sekä lukuisissa perheen ja ystävien juhlissa.
Kun opaskoiralla on valjaat päällä, se tekee työtään ja käyttäytyy hillitysti joka tilanteessa. Joskus kuitenkin sattuu hupaisia kommelluksia. Olin ensimmäisen oppaani Masin kanssa esittelykierroksella MTV:n studioilla. Rekvisiittavarastossa Masi alkoi haukkua patsasta, jota se luuli eläväksi. Opiskeluaikanani osallistuin Helsingin yliopiston lukukauden avajaisten yhteydessä pidettyyn jumalanpalvelukseen. Masi herätti yleistä hilpeyttä, se osasi nousta seisomaan liturgian oikeissa kohdissa muun seurakunnan tavoin.
Viimeksi koiramme osallistuivat tasavertaisina vieraina puolisoni Sarin 50-vuotissyntymäpäiville. Juhlaa kunnioitti myös Sarin eläkkeellä oleva opaskoira Famu, joka oli hämillään ihmispaljoudesta, jota se ei valjaat jätettyään ollut pitkään aikaan kokenut. Kun avioiduimme viime kesänä 29.8.2015 Espoon tuomiokirkossa, koirat olivat luonnollisesti mukana. Alttarille asti ne eivät päässeet, mutta hääkuvassa ne näkyvät.
Entäs, jos voisi mennä koiran nahkoihin. Mitä koira kokee itselleen elämänsä juhlahetkiksi ja kohokohdiksi? Monesti tuntuu, että se löytää parhaan ilon arjen pienistä asioista, kuten kirmailusta keväisessä metsässä tai talvisella hangella. Ruoka on aina yhtä hyvää, riippumatta aterian laadusta. Valjaiden päälle pukeminen lenkille lähdettäessä on syömisen jälkeen päivän paras hetki. Tärkeää on myös isännän, muiden läheisten ihmisten ja toisten koirien seura.
Joskus tulee miettineeksi, olisiko elämä synkempää ilman perheessä olevia koiria. Karvakorvan riemukas aamutervehdys antaa huonollekin päivälle paremman alun. Iloitaan kesän kynnyksellä yhdessä koirien kanssa luonnon heräämisestä ja lenkkeilystä. Koira on koira.