Minulla on ollut onnea opaskoirieni suhteen. Molemmat ovat olleet todella terveitä. Ei allergioita, korvatulehduksia, kennelyskää, enempiä vatsatauteja eikä mitään muutakaan, mistä olen muilta käyttäjiltä kuullut. Ei kertakaikkiaan mitään, mistä ei olisi maalaisjärjellä ja kotikonstein selvitty. Toven kasvain toi huolen viimeiseksi vuodeksi, mutta sekin päättyi onnellisesti terveisiin eläkepäiviin.

Tänä keväänä aloin kuitenkin huolestua Pilvistä. Se oli jotenkin vaisu ja väsynyt. Pahin voipumus osui juuri ennen pääsiäistä ja arvelinkin, että loma maalla voisi auttaa. Terveystarkastukseen ja rokotuksille olisi kuitenkin mentävä, joten päätin odotella loman tuloksia. Maalaiselämä ilman valjaiden velvoitetta tuntuikin piristävän neitiä, mutta varasin ajan tutulle eläinlääkärille kaiken varalta.

Eläinlääkärillä todettiin, että hammaskiven poisto olisi paikallaan. Myös yksi yläposkihampaista oli tummunut ja se olisi syytä kuvata. Väsymyksen vuoksi verikokeetkin olisi hyvä ottaa. Laitoin viestiä opaskoirakoululle ja koska Lahteen oli muutenkin tulossa opaskoiraliikennettä, kaikki lähti rullaamaan nopeasti.

Olin henkisesti varautunut siihen, että Pilvi olisi koululla ainakin viikon. Niinpä yllätyin iloisesti, kun Pilvi lähti viime viikon keskiviikkona koululle ja palautus oli jo seuraavana päivänä. Vuorokauteen mahtui sellainen koirakaruselli toisenkin opaskoiran kulkiessa samaa reittiä tämän osoitteen kautta, etten ehtinyt oikeastaan pohtia mitään ennen kuin ne olivatkin jo takaisin.

Pilvi oli oma iloinen itsensä päästyään kotiin. Sain pussin, jossa arvelin olevan pyytämäni matolääkkeet ja Pilvin passi. Onneksi kopeloin pussia ja tajusin siellä olevan jotain pehmoista ja ylimääräistä. Älysin kysyä, olikohan Pilviltä mahdollisesti poistettu hammas. Sain kuulla, että näin oli tehty. Pussissa oli myös paperi, josta toimenpiteet kävivät ilmi. Saatuani näkevämpää apua yllätys oli suuri, kun Pilviltä olikin poistettu kaksi hammasta eikä kumpikaan niistä ollut se aiemmin huolta aiheuttanut. Seuraavana päivänä sain sähköpostiin hoitokertomuksen ja -ohjeet, mutta onneksi lääkintä, ruokailu ja puhdistus oli hoidettu jo asianmukaisesti. Enää jännittivät verikokeiden tulokset.

Tämän viikon alussa sain sähköpostia, etteivät verikokeiden tulokset aiheuta toimenpiteitä juuri nyt. Kontrollikokeet otettaisiin kuukauden päästä. Hämmennyin, koska minulle ei kerrottu miksi. Jos kyse olisi jostain, mihin voisin vaikuttaa esimerkiksi ruokinnalla, minusta olisi kiva tietää. Kysyin asiaa ja sain vastauksen. Tyroksiiniarvot vähän alle viiterajojen, mutta ei mitään hätää. Pilville katsottaisiin kuukauden päästä kyytiä koululle uusintakokeisiin. Kysyin, voisinko käydä otattamassa verikokeet Lahden Evidensiassa. Paikka ja henkilökunta ovat Pilville tuttuja, koska työskentelin pari vuotta siellä. Sain luvan ja ohjeistuksen tähän. Helpotuksen huokaus, koska molemmilta jäisi nyt yksi stressihässäkkä väliin.

Nostan hattua heille, ketkä ovat joutuneet kantamaan huolta oppaansa terveydestä minua enemmän. Vaikka meidän kohdallamme kyse on ollut näinkin pienistä jutuista, on se silti langettanut varjonsa arkeen. Nyt odottelen Evidensiasta puhelua, jotta saan ajan varatuksi. Kas eihän se enää niin mene, että voit soittaa tuttuun paikkaan ja asioida entisten työkavereiden kanssa. Ajanvaraus on valtakunnallinen ja jos asia ei ole ihan yksinkertainen, laitetaan viestiä paikalliseen yksikköön. Toivotaan kuitenkin, että Pilvellä on taas kohta hopeinen reunus.