Pilvillä tuli kymmenen vuotta täyteen kuun alussa. Miten aika onkaan kulunut nopeasti. Jotenkin tuntuu, että se laukkaa aina vain vinhempaa vauhtia kohti Pilvin eläkeikää.
Sisareni miehen syntymäpäivä on peräkkäisenä päivänä Pilvin synttäreistä. Päätimme tänä vuonna viettää tuplajuhlat. Niinpä aloin varailla Onnibussista lippua Savonlinnaan. Melkoisen puurtamisen jälkeen onnistuinkin ja sitten jännättiin enää, löydänkö oikean bussin. Piti olla helppo nakki, mutta vähän tiukalle veti. Harhailin suunnilleen oikeassa paikassa, mutta alkoi jo hirvittää, kun punaista menopeliä ei näkynyt. Tietenkin tämä oli myös se kerta, kun ketään ei näkynyt missään. Tavoitin sitten ohikulkijan, mutta hänkin oli eksyksissä ja meillä ei ollut oikein yhteistä kieltä. Toivon, että osasin neuvoa hänet oikeaan paikkaan ja lopulta mekin löysimme bussiin.
Synttärit pidettiin The Rutkuletuesin bändikämpällä eli Treenitsyllä. Oven pielessä vahtia pitävä betoninen koira hämmensi Pilviä ensin melkoisesti. Pitihän niistä saada yhteiskuva. Totuttuaan tilanteeseen Pilvi päättikin ottaa coolin ilmeen, että mitäs ihmeellistä tässä nyt on.
Sisareni oli tehnyt Pilville lahjaksi pilven muotoisen kuparisen nimilaatan. Tietenkin se sai paikkansa pannassa synttäri-illaksi, mutta totesin, että kilkutinta alkaa olla jo liiaksi. Nyt sen paikka on minun avainnipussani. Olkoon virkaiän loppuun pannassa nimilaatta, jossa on minun numeroni. Eläkkeelle lähtiessään Pilvi saa kuparisen laatan takaisin.
Treenitsy on siitä hieno paikka, että sen saa jaetuksi eri tiloihin. Äänieristyskin on niin kohdillaan, ettei tarvinnut pelätä Pilvin korvien puolesta. Näin ihmiset saivat nauttia musiikista ja tanssia koiran lepuuttaessa rauhassa milloin kenenkin rapsuteltavana. Ja kyllä niitä rapsuttajia riittikin. Tauolla otettiin sitten syntymäpäiväpotretti bändin kanssa, kuten kokeneelle bändärille sopiikin.
Kaupungista suuntasimme sitten hieman takaisin päin vanhempieni luo maalle. Pilvi sai taas nauttia vapaudesta. Sienestyksestä se ei vieläkään tajunnut tuon taivaallista. Kunhan vain hengaili mukana, kuten itseasiassa minäkin. Sen sijattain Pilvi löysi itsestään lammaskoiran. Naapurin lampaat ihastuivat Pilviin ja se niihin. Aina ohi kulkiessamme ne juoksivat mäkättäen meitä moikkaamaan. Harmiksemme kuvat eivät onnistuneet. Oli melkoisen herttaista, kun Pilvi nuoli lampaiden kuonot ja korvat niiden kurotellessa aidan läpi tutkailemaan. Ei taida tietää tyttö, että sen ruoka on lammas-riisiä.
Kuvissa Pilvi ja Treenitsyn vahtikoira sekä bändäripotretti.