Monet labradorinnoutajat rakastavat vettä. Monet labradorinnoutajat myös noutavat. Pilvi sen sijattain on ilmoittautunut epälabbikseksi kieltäytymällä useimmiten sekä uimisesta että noutamisesta. Vaikka olisi miten helle, Pilvi ei välitä edes kahlailusta. Harmi sinänsä, koska se on todella hyvä uimari. Ilman kaveria vesileikit eivät kuitenkaan nappaa neitiä.
Meillä ei siis ole oikeastaan ollut tarvetta opetella reittiä koirauimarannalle. Tänä kesänä päätin kuitenkin korjata tämän puutteen. Entisen avustajani kanssa lähdin toukokuun lopulla kartoittamaan reittiä ja vaikutti ihan simppeliltä. Matkaa on kolmisen kilometriä suuntaansa ja suurin osa on kävelytietä. Puolivälimatkan pitkä ja jyrkkä mäkikään ei vaikuttanut pahalta rastilta. Täällä kun joka paikkaan on mäki.
Päivästä oli taas tulossa helteinen, joten kun Pilvi perillä tapansa mukaan kieltäytyi tutustumasta veteen, menin itse kahlailemaan. Joskus seura saa sen edes kokeilemaan. Olin ottanut mukaani frisbeen, koska sitäkin Pilvi on joskus suostunut noutamaan. Heitin kokeeksi ja yllätykseni oli suuri, kun Pilvi rynnisti noutamaan sen vesi roiskuen. Kun olin varmistanut parilla rannan suuntaisella heitolla, että kyse ei ollut vain sattumasta, uskaltauduin vinttaamaan frisbeen pidemmälle saadakseni Pilvin kunnolla uimasille. Ja hitsi, sehän toimi. Pilvi näytti nauttivan kovasti ja jatkoimme kunnes lopulta sain sitten hakea frisbeen ihan itse. Ei siis täysin aukoton systeemi.
Takaisin päin Pilvi näytti reitin lähes kokonaan oikein. Arvelinkin, että selviäisimme siitä itseksemmekin ilman tuntien eksyilyjä. Puolimatkan mäki söi kyllä naista ja koiraa. Mietinkin sitä punnertaessani ettei tätä hupia viitsi kyllä ihan joka aamu suorittaa. Mäen päällä on alikulku ja nimesin sen Riemukaareksi, koska sen ilmaantuminen näkökenttään kertoo pinnistyksen olevan kohta ohi.
Kun oli muutakin asiaa eläinkauppaan, ajattelin kysellä kelluvista leluista. Frisbee on muuten hyvä, mutta jos se kääntyy väärin päin, se uppoaa. Frisbeeni on kirkkaan keltainen, joten minäkin näen sen. Eli kirkasvärinen kelluva noudettava piti löytää. Esitin myyjälle asiani ja hän suositteli punavalkoraidallista majakkaa. Siinä on toisessa päässä paino, jotta se nousee pystyasentoon ja koiran on helppo havaita se. Kysyin, eikö olisi mitään kirkkaamman väristä. Myyjä sanoi, että ei ja että tämän koira näkee hyvin. Mitähän hän mahtoi miettiä, kun selitin, että minun pitää nähdä se hyvin. En selittänyt, että meillä tämä noutamisharrastus on yhteinen. Majakka jäi kauppaan ja tulin siihen tulokseen, että teen meille sopivan viskottavan itse.
Kuvassa Pilvi uimassa keltainen frisbee suussaan.