Tervehdys teille, hyvät blogin lukijat! Kesä on mennyt sen siliän tien ja syksy tuonut uudet kujeet. Syksyn tulon huomaa siitä, että Fritz poimii lenkkipolun varrelta omenoita ja kantaa niitä suussaan kotiin. Omenat ovat hyviä mutta niiden syöminen aiheuttaa ylimääräisiä kaasunpurkauksia.
Tällä viikolla on vanhemmalla tyttärellämme ollut lukion ensimmäisellä luokalla koeviikko, joten olen parina aamuna ottanut hänen koiransa mukaan lenkille. Homma toimii niin, että Fritz opastaa ja Reeta kulkee taluttimessa oikeassa kädessäni pitkässä hihnassa, jonka lenkin saan tarvittaessa olalle, kun tarvitsen kättä vaikka liikennevalojen käyttämiseen. Viisaina koirina kumpikin tietää paikkansa. Reeta ei häiritse Fritzin opastusta, eikä Fritz pane pahakseen, vaikka Reetalla onkin erivapaudet nuuskimisessa. Tänä aamuna lenkillä tuli vastaan Fritzin kaveri Patu, iso musta labbis-uros. Patun isännällä oli kiire töihin, joten eivät pojat ehtineet painimatsille asti. Joku toinen kerta.
Omalla kohdallani syksyn tulo on aloittanut uuden vaiheen. Syyskuussa aloitin lähes vuoden kestäneen työttömyyden jälkeen osa-aikaisen työn. Työmatkoilla Fritz saa nauttia pitkästä aikaa enemmän omasta mielihuvistaan: junissa ja metroissa ajelusta. Työpaikalla Fritz on huomaamaton kaveri. Se nukkuu yleensä työpöytäni alla, eikä välitä maailman menosta.
Myös harrastukset ovat pikku hiljaa käynnistyneet. Laulan puolisoni kanssa Helsinkiläisessä Karelia-kuorossa. Dumle ja Fritz ovat monesti mukana harjoituksissa ja ne ovat tulleet lähes kuoron maskoteiksi. Pojat nauttivat sävelten maailman kauneudesta flyygelin vieressä nukkuen.
Opaskoiran elämä on luultavasti varsin sisältörikasta. Se on siinä mielessä etuoikeutettu lajitovereihinsa nähden, että se saa kulkea käyttäjänsä kanssa mukana lähes kaikkialle ja kuulla, nähdä, haistella ja ihmetellä elämää ympärillään. Koiran perspektiivistä monet asiat saattavat olla myös inhottavia tai stressaavia. Ei mahda kuonon kohdalla pöläyttävä auton pakoputki tuoksua järin hyvältä. Pääkaupunkiseudulla liikenteen taukoamaton jyly rasittaa omiakin korviani, saati sitten koiran. Opastus rautatieasemilla, metroissa ja muussa joukkoliikenteessä vaatii tarkkaa huomiokykyä. Kun tullaan töistä kotiin, Fritz menee nukkumaan ja keräämään voimia seuraavaan koitokseen.
Opaskoiran ansiosta pystyn elämään täysipainoista elämää. Voin kulkea itsenäisesti työmatkat ja osallistua harrastuksiin. Yhdessä lenkkeillessä mieli lepää ja kunto kasvaa. Lisäksi koira on tavattoman hyvä kaveri.