Kuten kesäkuussa uhosinkin, aloitin hierojaopinnot elokuun puolivälissä. Meidät on otettu vastaan hienosti ja luulen että suurin osa opiskelijoista on vain mielissään siitä, että kolmastoista ryhmän jäsen on koira. Kukaan ei pistä pahakseen sitä, että Viki alkaa kuorsata kesken anatomian tunnin tai käy nuuhkaisemassa jotakuta, jos sitä alkaa ihan pikkuruisen pitkästyttää.
Mutta puhukaamme koulusta joku toinen kerta. Eilen kävimme Villingissä, ja koska siellä oli niin kertakaikkisen ihanaa, haluan jakaa sen teidän kanssanne.
Olin kuullut, että Villinkiin pääsee saunomaan kesälauantaisin ja ilmeisesti jokin arkipäiväkin. Sinne menee pari venekyytiä päivällä ja yksi venekuljetus hakee saunojat maihin illalla. Katsokaa tarkempaa lisätietoa ilmoittautumisista, vene- ja saunamaksuista ja aikatauluista netistä.
Niinpä meidänkin perhe päätti, että nyt on korkea aika lähteä testaamaan Villingin saunat ja nuotiopaikka. Lapset ovat käyneet Villingissä nuorempina, mutta eivät sitä muista, mutta Viki ei ainakaan meidän aikanamme ole siellä käynyt.
Pakkasimme mukaamme saunakamat, Vikin iltapäiväruuan ja omat eväämme. Villingissä huomasin ottaneeni mukaan ellunkanan ja kotiin jäi säntillinen opaskoira, jota nykyään käytän arkipäivisin.
Ehkä muistattekin, mennyt lauantai oli hyvin tuulinen. Niinpä veneeseen nousu vaatikin hieman tasapainottelua. Mutta kun kyytiin päästiin, ei kyyti sitten enää niin keikuttanutkaan.
Perillä porukka hajosi kukin omille teilleen. Minä ja Viki lähdimme ystäväni ja Carlos-herran kanssa pienelle lenkille ja myöhemmin saunomaan. Tyttärenikin löysi tiensä saunaan ja kävipä hän kerran jopa uimassa, minulle riitti pelkkä jäähypenkki.
Mutta missä luurasikaan ystävämme Viki? Mikäli ovet eivät olleet tiukasti kiinni, oli neiti milloin meressä, miestenpuolella, takkahuoneessa, naistenpuolella, ulkona, meressä, hevonkuusessa, naistenpuolella, takkahuoneessa jne. Kun toinen koira olla pötkötteli kiltisti siinä mihin se kauniisti käskettiin, Viki ilmeisesti purki ja sitten latasi akkuja oikein olan takaa.
Saunan jälkeen yksi toisensa perään löysi tiensä meripirtin luo makkaroiden ja muiden eväiden kimppuun. Lapsetkin ehtivät käydä välillä ruokaa haukkaamassa, varsinkin siinä vaiheessa oli kolme lasta paikalla, kun poikamme uunituoreen ystävän isä alkoi rapisutella munkkipussia.
Ja nyt sai Viki olla luvan kanssa vapaalla. Ja missä se olikaan? En totta tosiaan tiedä. Sen verran siihen kuitenkin luotan, että kun laitan repun selkääni ja otan valjaat ja hihnan käteeni ja kajautan että nyt mennään, niin kyllä se tulee.
Ja olihan se paikalla jo seitsemään mennessä. Siiri-tyttö otti sen kaverikseen, koska se oli käynyt taas meressä uimassa. Niinpä he käveleksivät kahdestaan ja Viki oli aika säyseää naista loppuillan.
Ja itseasiassa on vieläkin. Äsken meillä kävi koirantuoksuisia vieraita Viinijärveltä, eikä se hyppinyt eikä kouhottanut ollenkaan. Sain kuulla, että onpa siinä kiltti ja rauhallinen koira ja että minkäs ikäinen se Viki jo olikaan. Ellunkana taisi siis jäädä Villinkiin ja kiltti ja säyseä opaskoira taisi tulla meille ladattuna takaisin!
Itsestänikin tuntuu, että sain aivan uutta virtaa tulevaan kouluviikkoon. Pitänee kai alkaa harjoittelemaan luiden nimiä latinaksi, sillä niitä kyllä riittää!