Tänä aamuna kävimme Fritzin kanssa lenkillä. Kesken lenkin tuli päälle sadekuuro sopivasti.Oli virkistävää kävellä T-paidassa vesisateessa. Sateessa kulkemisessa on ihan oma fiilis. Sade lotisee eri tavoin eri paikoissa ja sen tuoksu herkistää urbaanin hajuympäristön kaikenlaisiin kaasuihin tottuneen nenän ja kuonon. Jalkojen kastuminenkaan ei haittaa, kun jalassa on urheilusandaalit.
Koira on maaeläin, mutta Fritz, tuo räpyläjalkainen ja saukkohäntäinen otus, on ainakin puoliksi vesieläin. Yleensä labradorinnoutaja ei vettä pakene, pikemminkin vesi vetää sitä puoleensa magneetin tavoin. On hämmästyttävää, miten Fritz keksiikin kaikki vetiset paikat. Vapaana juostessaan se etsiytyy vesiojan äärelle ja juoksee sen pohjaa pitkin iloisesti loiskuttaen. Entä kuralätäkkö, sinne voi loikata ja sitten hypellä neljällä tassulla ylös alas, saakoon isäntäkin oman osansa roiskeista.
Uiminen on sitten ihan oma lukunsa labbisten vesielämässä. Onneksi myös kaupunkiympäristöstä löytyy paikkoja, joissa koiraa voi uittaa. Oma havaintoni on, että koira harvemmin lähtee vedessä omatoimisesti uimasilleen, se kyllä nauttii rannan tuntumassa kahlailusta. Fritzin uimataitoja en ole vielä päässyt testaamaan. Aikaisemmat oppaani ovat olleet hyviä uimareita. Koiran saa parhaiten uimaan sillä, että menee itse veteen edellä. Labbis ui räpyläkäpälillään yllättävän lujaa. Olen joskus kokeillut kilpauintia koiran kanssa ja hävinnyt.
Ainoa huono juttu yhteisissä vesihommissa on se, että vesi on märkää. Sateen ja uinnin jälkeen koira kannattaa kuivata hyvin. Pienenä mainoksena mainittakoon, että Clas Ohlsonilta on saatavana erinomaisia koirapyyhkeitä.
Kaiken tämän lisäksi vettä voi, ja on syytäkin, juoda. Nyt on kesä, nauttikaa siis sateesta ja uimisesta, ihmiset ja koirat!
Kuvassa Ari ja Fritz keinussa. Kuva: Elisa Talja
