VUODEN PEESARI JENNI KANKAANPÄÄ
”On ilo olla avuksi”
Teksti: Marianne Tenhami
Vuoden peesari Jenni Kankaanpään mukaan peesarin tehtävä on huolehtia, että opaskoirakolla menee kaikki hyvin ja että opaskoirakon kulku on turvallista. Hän korostaa kommunikaation merkitystä peesaustilanteissa.
Opaskoirayhdistyksen hallitus valitsi tänä vuonna vuoden peesariksi Jenni Kankaanpään, 36, Turusta.
”Jenni on toiminut alueellaan peesarina vuodesta 2012. Hän on osallistunut aktiivisesti järjestettyihin kerhoihin ja toiminut runsaasti myös koirankäyttäjien apuna uusien reittien harjoittelussa sekä leikkausten jälkeen kuntoutuksen avustajana. Lisäksi hän on osallistunut Tampereella Likkojen lenkille peesarina ja peesaripatikoille”, todetaan perusteluissa. Palkitseminen lämmittää peesarin mieltä.
– Aamulla herätessäni huomasin saaneeni opaskoirankäyttäjältä WhatsAppissa onnitteluviestin. Olin siitä todella ihmeissäni, enkä tiennyt asiasta mitään. Hiukan myöhemmin Opaskoirayhdistyksen puheenjohtaja Tolvasen Mika soitti minulle. Totesin hänelle, että taidanpa tietää mitä asiaa sinulla on, hän kuvailee onnellisena.
– Olen saanut positiivista palautetta yksittäisiltä opaskoirankäyttäjiltä ja se tuntuu todella hyvältä. Helposti sitä ajattelee, että pientähän tämä vain on ja ei minusta mihinkään ole. Siksi palkitseminen näin laajasti ja virallisesti tuntuu niin hienolta. On ihanaa, että se sanotaan ääneen.
Dogsitterista peesariksi
Runsaat kymmenen vuotta sitten Jenni osallistui 4H-kerhon dogsitter-kurssille löytääkseen mielekästä, nautinnollista tekemistä. Kurssiin kuului harjoittelu, jossa hoidettiin vieraan ihmisen koiraa.
– Tällaista koiraa ei heti löytynyt, mutta ystäväni kertoi hänellä olevan kaverin jolla on opaskoira. Josko sitä pääsisi hoitamaan? Meni hiukan aikaa, mutta sitten opaskoirankäyttäjä otti minuun yhteyttä kertoen hänellä olevan 10,5-vuotiaan opaskoiravaarin, joka nautiskelee rapsutuksista, Jenni muistelee. Niinpä hän tapasi opaskoirakon, harjaili koiraa ja puhdisti sen korvat. Koirankäyttäjä kirjoitti hoidosta raportin ja Jenni muistaa ihmetelleensä, miten sokea ihminen voi käyttää tietokonetta.
Jenni alkoi lenkkeillä yhdessä opaskoirakon kanssa, mutta peesauksesta hänen mukaansa ei vielä silloin ollut kysymys. Jossain vaiheessa koirankäyttäjä pyysi häntä mukaan opaskoirakerhoon, missä hän tutustui toisiin opaskoirankäyttäjiin.
– Yksi tapaamistani koirankäyttäjistä oli vähän aikaa sitten saanut opaskoiran. Olin siinä vaiheessa jo kuullut peesauksesta ja tiesin ettei opaskoiraa saa häiritä sen tehdessä työtään, mutta en kuitenkaan tiennyt peesauksesta paljoakaan. Sanoin koirankäyttäjälle, että voin minä teidän perässä kulkea jos minusta sinulle ja opaskoirallesi jotain apua on. Ihmetellään yhdessä, miten tästä päästään eteenpäin maalaisjärkeä käyttäen.
Jenni osallistui edelleen opaskoirakerhoihin. Yhdellä kerhokerralla kokenut opaskoirankäyttäjä tuli koputtamaan häntä olkapäälle kertoen lähtevänsä yhteistyökurssille hakemaan neljättä opaskoiraansa. Mukana kotiin koiran lisäksi tulisi kouluttaja. Ensimmäistä kertaa Jenni sai varsinaista peesauskoulutusta kouluttajan ja konkarikoirankäyttäjän ohjatessa häntä. Kouluttajan lähdettyä Jenni jatkoi peesauksen opettelua konkarikoirankäyttäjän ja hänen uuden opaskoiransa kanssa. Peesauskokemuksen myötä peesattavien opaskoirakoiden määrä ja erilaiset peesaustilanteet ovat vuosien varrella kasvaneet. Peesari on laajentanut peesausreviiriään Turun seudulta Tampereelle sekä Räyskälässä pidetyille peesaripatikoille.
– Ensimmäisellä peesaripatikalla peesasin opaskoirakkoa hyvin juurakkoisella polulla. Koira teki mahtavaa työtä kiertäen vastaantulevat juuret, kivet ja kannot. Etenimme hitaasti, askel kerrallaan, mutta pääsimme polun loppuun asti, hän hehkuttaa. Hän kehuu patikoita niiden leppoisan tunnelman vuoksi kaikkien, niin ihmisten kuin koirienkin ollessa lomalla. Uusia tuttavuuksiakin on tullut. Hyvää ruokaa ei sovi unohtaa.
Peesarin helmihetkiä
Yleensä peesarin on mukauduttava opaskoirakon vauhtiin, mutta Jennin kävelyvauhti on fyysisten syiden vuoksi hieman rauhallisempi.
– On ihanaa, että minä kaikkine rajoitteineni kelpaan peesariksi ja voin olla avuksi, hän iloitsee.
– Voin tietysti kävellä nopeankin opaskoirakon perässä, mutta se on silloin rankempaa, hän pohtii. Hitaamminkin käveleviä opaskoirakoita on kuitenkin riittänyt kerryttäen Jennin peesauskokemusta.
– Peesarin tehtävä on huolehtia, että opaskoirakolla menee kaikki hyvin ja että liikkuminen on turvallista niin peesaustilanteissa kuin muuallakin. Muun muassa peesaripatikoilla peesarin on oltava hereillä ja katsottava, missä opaskoirakot tarvitsevat apua, hän kiteyttää. Kommunikointia peesarin ja opaskoirankäyttäjän välillä hän pitää erityisen tärkeänä.
– Jos asioita ei sanota ääneen, syntyy liikaa olettamuksia ja saattaa tulla väärinkäsityksiä. Kun asiat sanotaan ääneen, ne ovat selkeitä ja kaikki tietävät miten toimitaan, hän painottaa. Jenni on luonteeltaan rohkaisija, mikä on peesauksessa oikein hyödyllinen ominaisuus.
– Olemme useamman opaskoirakon kanssa menneet paikoista, joista opaskoirankäyttäjä on ensin miettinyt voikohan tuosta mennä. Minä olen todennut, että mennään katsomaan. Ei oteta asiasta stressiä eikä kiirehditä, vaan edetään pikkuhiljaa. Ja olemmehan me monesti menneet niistä paikoista, vaikka tilanne on ensin opaskoirankäyttäjää mietityttänyt. Silloin koira saa itseluottamusta ja käyttäjän luottamus koiraansa kasvaa: me selvittiin tästä jutusta – yhdessä! Nämä ovat helmihetkiä peesarille!
Peesarin on oltava päättäväinen, jos opaskoirankäyttäjä yrittää ohjata opaskoiraansa tietäen muka koiraansa paremmin mistä pitäisi mennä.
– Olen sanonut uuden opaskoiran saaneelle konkarikoirankäyttäjälle, että älä sinä yritä keksiä mistä mennään suojatien yli, vaan kuuntele koiraasi, peesari hymyilee.
Jennin mukaan parasta peesauksessa on ihmisten auttaminen ja rohkaiseminen. Opaskoirakoiden kehittymistä hän on seurannut ilolla.
– On hienoa nähdä opaskoiran tekevän hyvin töitä ja opaskoirakon yhteistyön toimivan saumattomasti. Varsinkin opaskoirakoiden kehittyminen yhteistyökurssilta juuri tulleista vasta-alkajista yhdessä jouhevasti liikkuvaksi tiimiksi on ollut huikeaa katseltavaa: miten opaskoirankäyttäjä menee koiransa perässä koiraansa kuunnellen ja opaskoira osaa kertoa käyttäjälleen asioita. Koska käyttäjä on oppinut lukemaan opaskoiraansa, koira kertoo hänelle entistä enemmän, peesari iloitsee. Hän nauttii voidessaan niin dogsitterin työssä kuin peesauksessakin tulkita koiran olemusta, elekieltä ja toimintaa.
– Nuuskiessaan opastuksen aikana esiin tulevissa vaikeissa tilanteissa opaskoira voi olla jännittynyt ja epävarma. Se rauhoittelee itseään, kun ei tiedä mitä muutakaan haastavassa tilanteessa tekisi. Näissä tilanteissa olemme olleet huomioimatta nuuskimista ja vain kannustaneet opaskoiraa menemään eteenpäin ja jatkamaan työtään kehuen sitä valtavasti sen tehdessä oikein. Usein kehut näissä tilanteissa ovatkin saaneet opastuksen sujumaan paremmin, peesari valottaa. Peesauksen haastavia puolia Jennin on hetki mietittävä. Lopulta hän sanoo omalta kohdaltaan haastavaksi hieman hitaamman kävelyvauhtinsa niin, ettei nauti kovin nopeajalkaisista peesattavista. Kysyessäni häneltä, onko sekään haaste kun asian tietää etukäteen ja kävelee enimmäkseen hitaammin kulkevien opaskoirakoiden perässä, peesari toteaa että ei ole kokenut peesauksessa haasteita.
– Yhdessä pähkäillään, miten haastavissa tilanteissa toimitaan. Minä kuvailen tilanteen ja koirankäyttäjä päättää mitä tehdään. Kaikki opaskoirakot kun ovat erilaisia!